HERÄTYKSEN ODOTUKSESSA!

Nyt Suomen seurakunnissa, kirkoista ja uskonsuunnista riippumatta  uskotaan ja puhutaan tulevasta herätyksestä. Mikäpä siinä, sehän on ihan raamatullista ja varmasti Jumalan tahtokin.
Vaikka Raamattu ei varsinaisesti puhu herätyksenajoista, niin Vanhassa - ja UudessaTestamentissa puhutaan kyllä heräämisestä ja valvomisesta.

Toki toisenlaistakin näkemystä löytyy. Olen ollut kuuntelemassa raamattutuntia, jossa puhuja perusteli raamatunpaikoilla sitä, että herätystä ei Suomeen tule. Leimasi jopa herätyksen odottajat ja varsinkin herätyksestä puhuvat harhaoppisiksi vääriksi profeetoiksi. En kyllä ymmärtänyt tuosta puheesta paljonkaan, eikä luetut raamatunpaikat mielestäni tukeneet tuota näkemystä.

Tuo puhe kuitenkin herätti varsin monia kysymyksiä. Miten muka herätys ja sen odotus voi olla perkeleestä lähtöisin olevaa harhaoppia? Eikö Jumalakin halua herätystä? Eikö uskovien pitäisi kaikin tavoin toimia herätyksen syntymiseksi? Eikö mieluummin pappien pitäisi  kannustaa herätykseen kuin sammuttaa sen odotusta? 
Mietin muuten, että miksihän tuo seurakunta maksoi tuolle papille kokouspalkkion ja kilometrirahat päälle?

Eikö herätystä lupaavien profetioiden pitäisi haastaa uskovia työskentelemään innokkaasti herätyksen syntymiseksi? Minä uskon, että jos herätystä Suomeen ei tule, niin se ei ole ainakaan "väärienprofeettojen" syytä, vaan uskovaiset ovat hukanneet Jumalan antaman näyn ja Sanan.  
 
Mitä herätys on? Uskonpuhdistaja Martti Luther Katekismuksessaan sanoo näin; "Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa. Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt. Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä, vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä. Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää. Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi."

Raamattu taas sanoo muun muassa (kirjeessä efesolaisille 5:14) näin; "heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee."

Valitettavasti niistäkin - jotka herätystä odottavat ja siitä paljon puhuvat - vain harvat  käytännössä tekevät asian hyväksi juuri mitään?
Mietitään, spekuloidaan ja jopa riidellään siitä, mistä herätys alkaa? Miltä paikkakunnalta sen pitäisi alkaa? Kuka on herätyksen keulahahmo? Kenet Herra on kutsunut herätyksen välikappaleeksi?  Mikä kirkkokunta tai herätysliike saa kunnian hoitaa uskoontulleet?

Kysymykseni kuuluukin; eikö Jeesus Kristus enää kelpaa keulakuvaksi ja pelastajaksi? Eikö Kristus saakkaan enää kunniaa? Eikö ihmisen herääminen ja uudestisyntyminen ole kokonaan Jumalan Pyhän Hengen työ ja ihmisen osuus on olla Hänen työrukkasensa?

Viimeisin kuulemani keskustelu koski sitä, että onko herätyksenairut nuori, vanhempi tai jopa vanhus? En uskaltanut ilmoittautua kilpaan, sillä olenhan jo 56-vuotias ukko. Tyydyin vain tarkkailijan rooliin sivustakuuntelijaksi, mikä osoittautuikin varsin viisaaksi valinnaksi, säästyinpähän itseni nolaamiselta. Sillä pitkän keskustelun jälkeen tämän "arvovaltaisen" raadin tuomio oli tyrmäävä;  Jumala ei vanhoja (keski-iän ylittäneitä) enää käytä herätyksessä, vaan kenttä on nuorten. 
Mainittakoon sen verran, että toki minäkin olin hieman itsekäs, sillä ajattelinhan, että saattaisi jopa minullakin olla pieni osuuteni tuossa herätyksessä. Vaikka opastamassa, kannustamassa ja tukemassa  muutamaa ihmistä Jeesuksen yhteyteen.

Sisimpäni huutaa. Mistä te sen tiedätte, ketä Herra käyttää? Eikö Herra tarvitse kaiken ikäisiä? Testamenttaako muka Jumala ihmisen sielut jonkin palvelijansa tai kirkkokunnan nimiin? Tai tarvitseeko Jumala teidän/meidän konsulttiapua? Uskonpa, että herätyksen aikoina ihmisiä tulee kaikkiin niihin seurakuntiin, mitkä pystyvät näitä uudestisyntyneitä, herkkiä ihmisiä hoitamaan Jeesuksen yhteyteen.


Täytyy tähän lainata Saarnaajan (löytyy Raamatusta) sanoja; "ei ole mitään uutta auringon alla". Evankeliumihan kertoo, miten opetuslapset keskustelivat siitä, kuka heistä on suurin, vaikka Jeesus puhui heille tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan.

Tähän loppuun lainaan vanhan kansan sananlaskua; "kyllä on oksan ottajia, kun vaan olisi kuusen kaatajia." Siis ennakkoperintöä jaetaan jo!
Herra armahda, armahda meitä! 

Jumala ja mammona

Matt. 6: 19-21

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 

Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."  

Hyvin usein keskusteluissa törmää väitteeseen, ettei Raamatulla  ole mitään sanottavaa nykyihmiselle. Eikö tämä edellä mainittu Jeesuksen vuorisaarnassa esiin ottama asia ole erittäin ajankohtainen juuri tänään?

Ihmiset haalivat silmät kiiluen keinoja kaihtamatta rahaa, tavaraa, valtaa ja asemaa. Lapset ja avioliitot uhrataan mammona nimisen epäjumalan "molokin kitaan". Tästä kertovat omaa kieltään tuhoutuvat avioliitot, lasten ja nuorten rajusti lisääntyvät mielenterveysongelmat, perhetragediat, koulusurmat ja  väkivallan lisääntyminen yleensä. Ihmisarvokin mitataan rahassa; jos et tuota tarpeeksi, olet luuseri, etkä tasa-arvoinen ihminen.

Nämä paineet sokaisevat ihan järkevät ihmisetkin mielettömyyksiin. Esimerkin voisi ottaa vaikka lasten kasvatuksesta. Monet vanhemmat koittavat "turvata" lapsilleen hyvän kasvatuksen, elämän ja aseman mammonaa palvovan yhteiskunnan rattaisiin.

Tapasin vuosia sitten parikymppisen narkomaanin, joka omien sanojensa mukaan oli elämänsä ehtoopuolella, kaikki hänen haaveensa ja tulevaisuuden unelmansa olivat romuttuneet. Hänen tarinansa oli raju ja koskettava. Varakkaan perheen lapsena hän omien sanojensa mukaan sai kaiken mahdollisen ja enemmänkin.  
3-4-vuoden ikäisestä lähtien hänellä alkoivat harrastukset. Oli monenlaista  kerhoa (pyhäkoulu ei kuulunut niihin, sillä se oli isin ja äidin mielestä sairasta ja tuhoisaa lapsen kehitykselle). Vanhemmat hankkivat uuden pianon ja pojan pianotunneille, joka tiesi pakkoharjoituksia kotona.  Sitten myöhemmin isä sai päähänsä, että hänen poikansa soittaa eräänä päivänä huippubändissä ja hankittiin kitaraa, rumpua ja muitakin instrumentteja. Tämä tiesi lisää harjoittelua. Tosin nämä musiikkihommat eivät kiinnostaneet poikaa pätkääkään. Sitähän häneltä itseltään ei tietenkään kysytty koskaan.
Mukaan tulivat jääkiekkoharkat parina iltana viikossa ja siinä sivussa jonkin sortin judokerho. Talvella hiihdettiin, kesäisin ohjelmassa oli jalkapallo ja yleisurheilukisat harjoitteluineen ja suorituspaineineen. Salilla laskettiin rasvaprosentteja, kentän ja ladun reunalla isi mölysi sekuntikelloineen, eläen saavuttamattomia unelmiaan lapsensa kautta (eräänlaista lapsen hyväksikäyttöä tämäkin). Kaikenkukkuraksi odotettiin, että poika on kympin oppilas myös koulussa.
Tultuaan 14-vuoden ikään hän tunsi itsensä loppuunkuluneeksi, väsyneeksi, pettyneeksi, katkeraksi, objektiksi ja vanhempiensa hylkäämäksi, joiden "rakkaus" oli ehdollista. Hän koki, että vanhempien motiivit olivat itsekkäät. He vain halusivat päteä  ja loistaa seurapiireissä lapsensa kautta.
Lopputulos oli se, että hän päätti antaa riittävän rajun vastaiskun vanhemmilleen ja repäistä itsensä kerralla irti kahleista. 14-vuoden iässä hän otti ensimmäisen känninsä ja huumeannoksensa, joka sitten johti riippuvuuteen ja elämän raunioitumiseen. Jeesuksen sanoja lainatakseni tämän vilpittömän lapsen elämä ja tulevaisuus sekä varastettiin että raiskattiin.
 
Paljon puhuva oli erään lehden otsikko. "Tulevaisuudessa köyhä tietää paikkansa." Tätä perusteltiin tuloerojen nopealla kasvulla, sosiaaliturvan rapautumisella ja terveyspalvelujen yksityistämisellä. Myös valtion maksamia koulutusmäärärahoja - mikä on taannut sen, että rahvaan lapsillakin on mahdollisuus opiskella - tulevaisuudessa leikkataan. Kaikki tämä on realismia ja 
uskon, että tämä on tulevaisuutta Suomessakin.

Valtioiden taloudet ovat tiukoilla. Muun muassa EU-maiden velka on niin suuri, ettei sitä käytännössä pystytä takaisin maksamaan, sillä jo pelkästään velan korkojen maksaminen on työn takana. Monen EU-maan talous on käytännössä vararikon partaalla ja uusia uhkakuvia ilmaantuu jatkuvasti. Suomi jäsenvaltiona ei tule olemaan näiden ulkopuolella.
  
Rahaa vielä Suomessa on, mutta kuitenkaan ei pystytä pitämään terveys- ja sosiaalipalveluja edes ennallaan, saati kehittämään. Ikäihminen ei enää saa terveydenhoitoa samalla tavalla kuin "tuottava" ihminen. Hyvin ansaittujen eläkkeiden maksamisesta naristaan jatkuvasti. Yhteiskunnassamme trendinä näyttää olevan; eläkeikää nostetaan ylös ja elinikää lyhennetään.
Mihinkään - varsinkaan tavallista ihmistä koskeviin palveluihin - ei tunnu olevan varaa. Raha menettää arvoaan koko ajan. Oletko pannut merkille, että 20 euron ruokakassi on vuosi vuodelta pienempi. Kun maan talous tiukkenee, mistä luulette ensimmäiseksi karsittavan?

Kun maassamme ei ole enää Jumalan kunnioitus - joka on meille ollut siunaus - arvossaan, niin antikristillisyys (jumalakielteisyys) kasvaa hyvin voimakkaasti.  Tällaisessa yhteiskunnassa ei kunnioiteta Jumalaa, ei Hänen sanaansa ja sieltä nousevia arvoja, eikä toista ihmistäkään. Itsekkyys kasvaa uskomattomiin  mittoihin. Tätäkö tosiaan haluat? Siinäkö on todellakin kaikki, mitä tavoittelet?
 
Mitä tällä kaikella haluan sanoa? Jeesuksen maininta vuorisaarnassa koista ja ruosteesta raiskaamassa ja varkaista on erittäin ajankohtainen juuri tällä hetkellä. Jos nyt luotat  mammonaan, hyvinvointiisi, terveyteesi, perusturvaasi, viisaisiin päättäjiin, asiantuntijoihin, ystäviisi, uskonnollisuuteesi, omaan voimaasi ja erinomaisuuteesi enemmän kuin elävään Jeesukseen, sinä seisot tyhjänpäällä. Raamatussa mainitut raiskaajat ja varkaat nakertavat parasta aikaa puujalkojasi sinun hereillä ollessasi ja nukkuessasi. Jos sinulla ei ole turvaa Jeesuksessa, sinulle käy huonosti. 

Kun Jeesus kehoittaa Matt. 6:19-21 kokoamaan aarteita taivaaseen, missä ei raiskata ja varasteta, se tarkoittaa sitä, että nöyrryt tunnustamaan syntisi Jumalan edessä, otat vastaan armon ja anteeksiantamuksen ja pyydät voimaa elää uskossa. Sitten koet vapautuksen syyllisyydestäsi. Saat elämääsi perustuksen, joka kestää myös vaikeina koettelemuksen aikoina.
Eikä uskovan tarvitse pelätä edes kuoleman kohdatessa, koska sielua ei voi mikään tappaa. Niinpä vaikeuksien keskelläkin saat kiittaa Herraasi siitä, että Hän pitää huolen.