Hyvät ja pahat palvelijat

(Matt. 24: 45-51) "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?

46. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

47. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

48. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',

49. ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,

50. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,

51. ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Tänä aamuna Raamattua lukiessa "hyppäsi" tämä kohta esille ja puhutteli voimakkaasti, joten jaan sen tänne sivuille.

Tämä kertoo lopunajoista ja siitä, millaista tulee olemaan silloin myös Jumalan seurakunnassa "Kristuksen ruumiissa". On uskollisia ja ymmärtäväisiä sananpalvelijoita/julistajia, jotka pitävät kutsumuksestaan ja näystään kiinni, julistavat/opettavat (ruokkivat) uskollisesti hoitaen/rohkaisten etsiviä sieluja vainoista, parjaamisista, vastustuksesta huolimatta. Tämän hedelmänä uskovat rakentuvat ja uskomattomat löytävät pelastuksen jne.

Sitten on myös pahoja palvelijoita, jotka Kristuksen tulon viipyessä, tekemisen puutteessa ja ehkä uskonnollisen hapatuksen turhauttamina alkavat lyödä kanssapalvelijoitaan "jumalattomalla nyrkillä" (Jes. 58:4). Juopunut palvelija (päihteiden lisäksi) voi olla juopunut myös oikea oppisuudestaan, kovuudesta, tuomion hengestään, kunnian himosta, ylpeydestään ja nöyryydestään (josta on erityisen ylpeä). Nyrkki voi olla myös paha suu tai kärkevä "kynä", joista lähtevät kovat, leimaavat ja mustamaalaavat sanat toisista sananpalvelijoista (veljistä ja sisarista) jne.

Tämä ikävä ilmiö ei ole Pyhästä Hengestä. Jotenkin tuntuu, että saatana on oivaltanut keinon hajottaa jumalankansaa laittamalla pappeja leimaamaan orastava herätys valheherätykseksi, näin estääkseen edessä oleva, jo alkanut herätys heti alkuunsa, kylvää epäluuloa ja paholaisen pelkoa vilpittömien etsijöiden sydämiin, etteivät he koskaan löytäisi vapahtajaansa.

Olen sitä mieltä, että 2017 tulee olemaan hyvä vuosi, jolloin herätys etenee. Mutta myös eräänlaiset "seulat" käyvät Suomen seurakunnissa ja jyvät erottuvat akanoista. Eikö nyt olisi pappien ja "profeettojen" aika nöyrtyä parannukseen pyhän Jumalan edessä pyytämään armoa ja anteeksiantoa synneistään? Tosin Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikana oli vähän pappeja, jotka uskoivat. Jeesukseen uskovat olivat enimmäkseen tavallista kansaa, jotka eivät tunteneet kirjoituksia, mutta tunsivat Jeesuksen.

Palvelenko kuollutta vai elävää Jeesusta?

Tuli mieleeni Raamatusta kertomus Jeesuksen hautaamisesta, missä Joosef Arimatialainen ja Nikodemus hautasivat kuolleen Jeesuksen. Näin tietysti täytyi tapahtuakin, että profetia toteutuisi.

Mutta minulle tämä puhuu paljon muutakin. Nikodemus ja Joosef Arimatialainen olivat myös Jeesuksen opetuslapsia, mutta salaisesti. Ilmeisesti he olivat vakuuttuneita Jeesuksen jumaluudesta (tai sitten ei). Ehkä Jeesus oli heille sittenkin vain hyvä ihminen, hyvä opettaja ja profeetta. Ehkä he tekivät ruumiin hautaamisen kunnioituksesta Häntä kohtaan. Joka tapauksessa he olivat opetuslapsia salaa eli toisin sanoen kukaan ei tiennyt heidän henkilökohtaisesta uskostaan. Kuvaavaa on, että nimenomaan he saivat tehtäväkseen haudata kuolleen Jeesuksen. Tämän jälkeen näistä kahdesta ei Raamatussa mitään mainitakkaan.

Opetuslapset ja jotkut Hänen läheisensä taas näkivät ylösnousseen, elävän Jeesuksen. Jeesus myös ilmestyi heille kuolemansa jälkeen. Apostolien teot ja Uuden Testamentin kirjeet sitten kertovat, mitä suuria ja pienempiäkin tekoja apostolit (opetuslapset) tekivät Jeesuksen nimessä Hänen kunniakseen.

Siis: Josef Arimatialainen ja Nikodemus palvelivat kuollutta Jeesusta ja vaipuivat syvään hiljaisuuteen. Opetuslapset taas palvelivat ja ylistivät elävää, ylösnoussutta persoonaa, Jeesusta. Heidät täytettiin myös Pyhällä Hengellä. Valtava ero.

Puhuuko nämä tapahtumat nykyajan ihmiselle? Kyllä puhuu. Suomessakin on "kristillisyydestään" huolimatta salassa olevia peesailijoita, jotka synnyttävät jeesuslapsen joka vuosi jouluna seimeen ja hautaavat joka vuosi pääsiäisenä kuolleen Jeesuksen. Sen jälkeen sitten onkin hiljaista, eikä näistä asioista sen enempää puhuta. Kuvaavaa on erään savolaismiehen toteamus: "kyllä minnoon Jumallaan uskonna kolomekymmentä vuotta, vuan ee siitä vaemo eekä lapset tiijjä mittää".

Jotkut heistä tosin nostavat äläkän, kun Pyhä Henki tekee keskellämme samoja tekoja kun helluntaina. Ihmettelevät; "eihän se näin mene, nehän tehtiin jo 2000- vuotta sitten, ei kuuluu tähän päivään.

Pastorina olen joutunut tekemään valintoja ja esittämään itselleni kysymyksen. Julistanko Jeesuksen/pyhän Hengen teoista mennessä aikamuodossa kertoen tarinoita Jeesuksesta, vai julistanko elävää persoonaa, joka on tässä ja nyt, antaen syntejä anteeksi ja parantaen? Olen tietoisesti valinnut tämän jälkimmäisen. Julistan ja palvelen elävää Jeesusta!