Tuli mieleeni Raamatusta kertomus Jeesuksen hautaamisesta, missä Joosef Arimatialainen ja Nikodemus hautasivat kuolleen Jeesuksen. Näin tietysti täytyi tapahtuakin, että profetia toteutuisi.
Mutta minulle tämä puhuu paljon muutakin. Nikodemus ja Joosef Arimatialainen olivat myös Jeesuksen opetuslapsia, mutta salaisesti. Ilmeisesti he olivat vakuuttuneita Jeesuksen jumaluudesta (tai sitten ei). Ehkä Jeesus oli heille sittenkin vain hyvä ihminen, hyvä opettaja ja profeetta. Ehkä he tekivät ruumiin hautaamisen kunnioituksesta Häntä kohtaan. Joka tapauksessa he olivat opetuslapsia salaa eli toisin sanoen kukaan ei tiennyt heidän henkilökohtaisesta uskostaan. Kuvaavaa on, että nimenomaan he saivat tehtäväkseen haudata kuolleen Jeesuksen. Tämän jälkeen näistä kahdesta ei Raamatussa mitään mainitakkaan.
Opetuslapset ja jotkut Hänen läheisensä taas näkivät ylösnousseen, elävän Jeesuksen. Jeesus myös ilmestyi heille kuolemansa jälkeen. Apostolien teot ja Uuden Testamentin kirjeet sitten kertovat, mitä suuria ja pienempiäkin tekoja apostolit (opetuslapset) tekivät Jeesuksen nimessä Hänen kunniakseen.
Siis: Josef Arimatialainen ja Nikodemus palvelivat kuollutta Jeesusta ja vaipuivat syvään hiljaisuuteen. Opetuslapset taas palvelivat ja ylistivät elävää, ylösnoussutta persoonaa, Jeesusta. Heidät täytettiin myös Pyhällä Hengellä. Valtava ero.
Puhuuko nämä tapahtumat nykyajan ihmiselle? Kyllä puhuu. Suomessakin on "kristillisyydestään" huolimatta salassa olevia peesailijoita, jotka synnyttävät jeesuslapsen joka vuosi jouluna seimeen ja hautaavat joka vuosi pääsiäisenä kuolleen Jeesuksen. Sen jälkeen sitten onkin hiljaista, eikä näistä asioista sen enempää puhuta. Kuvaavaa on erään savolaismiehen toteamus: "kyllä minnoon Jumallaan uskonna kolomekymmentä vuotta, vuan ee siitä vaemo eekä lapset tiijjä mittää".
Jotkut heistä tosin nostavat äläkän, kun Pyhä Henki tekee keskellämme samoja tekoja kun helluntaina. Ihmettelevät; "eihän se näin mene, nehän tehtiin jo 2000- vuotta sitten, ei kuuluu tähän päivään.
Pastorina olen joutunut tekemään valintoja ja esittämään itselleni kysymyksen. Julistanko Jeesuksen/pyhän Hengen teoista mennessä aikamuodossa kertoen tarinoita Jeesuksesta, vai julistanko elävää persoonaa, joka on tässä ja nyt, antaen syntejä anteeksi ja parantaen? Olen tietoisesti valinnut tämän jälkimmäisen. Julistan ja palvelen elävää Jeesusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti