(Markus 6:1-6) "Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?
3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti".
Jeesuksen ympärillä riitti ihmisiä, jokaisella oli varmasti jokin motiivi tähän. Ehkä suurimpia motiiveja oli uteliaisuus. Monilla heistä oli paljon kysymyksiä ja oli myös ns. varmoja/oikeita mielipiteitä. Toiset ottivat sanan vastaan uskossa sellaisenaan ja tulivat siunatuiksi. Toiset taas tyytyivät ihmettelemään, pyörittelemään päätään ja jotkut ehkä kieputtivat osoittavaa sormeaan ohimollaan, pilkaten.
Jälleen kerran on todettava, ettei ihminen ole muuttunut miksikään edes tuhansien vuosien aikana, vaan käyttäytyy samoin, varsinkin suhtautumisessaan Jeesukseen ja Hänen sanaansa.
Tänäänkin ihmisillä on uteliaisuus/kiinnostus uskon asioita, nimenomaan pelastus kysymystä kohtaan. Yleisempi kuin luullaankaan, on kysymys: miten voin tulla uskoon? Kuka Jeesus oikeasti onkaan? Loppujen lopuksi ns. ateisteja on paljon vähemmän kuin luullaan. Toiset vaan haluaa olla ns. ikuisia etsijöitä, näyttääkseen edes jonkinlaista hurskauttaan, koska se näyttää olevan maan tapa.
Monet loukkaantuvat yksinkertaisesti esim. "evankelistojen" halpaan ulkomuotoon todeten: Sehän on vaan "niitä" ja koko hänen sukunsakin on vain "niitä". Eihän sillä ole edes minkäänlaista asemaa yhteiskunnassa, saati koulutusta.
Toiset taas toteaa: sen menneisyys on mitä on, mikä se on meille saarnaamaan.
Toiset taas: tämä on liian yksinkertaista ollakseen totta jne. Olisiko tässä kuvaus tämän ajan fariseuksesta?
Myös järkyttävän monella uskovaisella on sitkeä asenne ja käsitys: "maailman ihmisiä ei kiinnosta evankeliumi/pelastuminen, mitäpä se kannattaa asiasta vouhottaa".
Parempi ja varsin aiheellinen toteamus/kysymys onkin: "pelastus/usko kiinnostaa kyllä maailman ihmisiä, mutta kiinnostaako näiden ihmisten tila ja heidän totuuden etsintänsä meitä uskovaisia"? Vai meneekö uskovaisten aika keskenään tapellessa ja elintason perässä juoksemisessa? Vähän samoin kun eräs vanha mies uskoontultuaan totesi lakoonisesti: "rahat menivät ryypätessä ja terveys tapellessa".
Tämä some on erinomainen näyteikkuna monellakin tavalla. Vaikka täällä somessa on edustettuna vain pieni osa ihmisistä (myös uskovaisista), on se erinomainen läpileikkaus kristittyjen kentästä ja ajattelumalleista.
Ainakin se kertoo, miten saatana on onnistunut hajoita ja hallitse taktiikassaan, miten pirstoutunut ja hajanainen kristittyjen joukko on. Se on kuin sodassa vihollisen suurhyökkäyksestä verissäpäin pakeneva haavoittunut ja riekaleinen jäännös, joka apaattisena nuolee haavojaan. Väsyneenä sitten kiukuttelevat ja syyttävät/haukkuvat toisiaan.
Puhutaan eksytyksistä, kerrotaan/kauhistellaan suureen ääneen perkeleen teoista, vieläpä leimataan veljiä ja sisaria perkeleen kätyreiksi, luodaan (saatana luo) pelkoa jne. Julistetaan/korostetaan "oikeaoppisuuttaan" ja korostetaan toisen "harhaoppisuutta". Otetaan lähes Jumalan rooli.
Elämme maailmassa, missä vaikuttaa valheenhenki voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Tämä valheenhenki alkoi vahvistaa otettaan ja vallata tilaa jo silloin, kun joku Darwin kehitti kehitysoppi teoriansa. Tämä oli vielä pientä siihen verrattuna, mitä se on tänä päivänä kaikilla "rintamalohkoilla". Helppo on havaita (jos haluaa) jokaisen uskovaisenkin, millä arsenaalilla, lakeja säättämällä jne. se hyökkää kaikkea Jumalallista totuutta, kristillisiä arvoja ja Kristuksen seurakuntaa vastaan. Saatana on onnistunut peittämään liian monelta uskovaltakin todelliset aikeensa nostamalla uskovat toisiansa vastaan jne.
Todellinen eksytys ei tule jonkun yksittäisen ihmisen/julistajan kautta, eikä edes heidän lankeemuksensa kautta. Jos joku herranpalvelija lankeaa, ei se tee tyhjäksi hänen julistamaansa Sanaa, mikä on julistettu Hengessä ja totuudessa.
Todellinen eksytys on se valheenhenki yleensä meidän uskonnollisessa yhteiskunnassa, missä mikään ei ole enää pyhää, missä raha ratkaisee suurin piirtein kaiken. Missä valhe selitetään keksimällä uusi valhe jne. Tämä myös eksyttää ja on eksyttänyt monet valitutkin. Moni tunnustava kristittykin (eri kirkkokunnissa ja ulkopuolella) menee tässä karusellissä mukana itse sitä tajuamatta. Kansan kirkkomme on jo syvällä tässä pimeydessä. Perässä tulevat muutkin kirkkokunnat, ikävä kyllä. Meidän uskovina on aika vihdoinkin suunnata energia todellista vihollista vastaan, ei toisiamme vastaan. Ts. uskovaisten pitää herätä ja tehdä parannus! Mutta, mutta: estääkö ylppeyden syntimme sen?
2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?
3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti".
Jeesuksen ympärillä riitti ihmisiä, jokaisella oli varmasti jokin motiivi tähän. Ehkä suurimpia motiiveja oli uteliaisuus. Monilla heistä oli paljon kysymyksiä ja oli myös ns. varmoja/oikeita mielipiteitä. Toiset ottivat sanan vastaan uskossa sellaisenaan ja tulivat siunatuiksi. Toiset taas tyytyivät ihmettelemään, pyörittelemään päätään ja jotkut ehkä kieputtivat osoittavaa sormeaan ohimollaan, pilkaten.
Jälleen kerran on todettava, ettei ihminen ole muuttunut miksikään edes tuhansien vuosien aikana, vaan käyttäytyy samoin, varsinkin suhtautumisessaan Jeesukseen ja Hänen sanaansa.
Tänäänkin ihmisillä on uteliaisuus/kiinnostus uskon asioita, nimenomaan pelastus kysymystä kohtaan. Yleisempi kuin luullaankaan, on kysymys: miten voin tulla uskoon? Kuka Jeesus oikeasti onkaan? Loppujen lopuksi ns. ateisteja on paljon vähemmän kuin luullaan. Toiset vaan haluaa olla ns. ikuisia etsijöitä, näyttääkseen edes jonkinlaista hurskauttaan, koska se näyttää olevan maan tapa.
Monet loukkaantuvat yksinkertaisesti esim. "evankelistojen" halpaan ulkomuotoon todeten: Sehän on vaan "niitä" ja koko hänen sukunsakin on vain "niitä". Eihän sillä ole edes minkäänlaista asemaa yhteiskunnassa, saati koulutusta.
Toiset taas toteaa: sen menneisyys on mitä on, mikä se on meille saarnaamaan.
Toiset taas: tämä on liian yksinkertaista ollakseen totta jne. Olisiko tässä kuvaus tämän ajan fariseuksesta?
Myös järkyttävän monella uskovaisella on sitkeä asenne ja käsitys: "maailman ihmisiä ei kiinnosta evankeliumi/pelastuminen, mitäpä se kannattaa asiasta vouhottaa".
Parempi ja varsin aiheellinen toteamus/kysymys onkin: "pelastus/usko kiinnostaa kyllä maailman ihmisiä, mutta kiinnostaako näiden ihmisten tila ja heidän totuuden etsintänsä meitä uskovaisia"? Vai meneekö uskovaisten aika keskenään tapellessa ja elintason perässä juoksemisessa? Vähän samoin kun eräs vanha mies uskoontultuaan totesi lakoonisesti: "rahat menivät ryypätessä ja terveys tapellessa".
Tämä some on erinomainen näyteikkuna monellakin tavalla. Vaikka täällä somessa on edustettuna vain pieni osa ihmisistä (myös uskovaisista), on se erinomainen läpileikkaus kristittyjen kentästä ja ajattelumalleista.
Ainakin se kertoo, miten saatana on onnistunut hajoita ja hallitse taktiikassaan, miten pirstoutunut ja hajanainen kristittyjen joukko on. Se on kuin sodassa vihollisen suurhyökkäyksestä verissäpäin pakeneva haavoittunut ja riekaleinen jäännös, joka apaattisena nuolee haavojaan. Väsyneenä sitten kiukuttelevat ja syyttävät/haukkuvat toisiaan.
Puhutaan eksytyksistä, kerrotaan/kauhistellaan suureen ääneen perkeleen teoista, vieläpä leimataan veljiä ja sisaria perkeleen kätyreiksi, luodaan (saatana luo) pelkoa jne. Julistetaan/korostetaan "oikeaoppisuuttaan" ja korostetaan toisen "harhaoppisuutta". Otetaan lähes Jumalan rooli.
Elämme maailmassa, missä vaikuttaa valheenhenki voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Tämä valheenhenki alkoi vahvistaa otettaan ja vallata tilaa jo silloin, kun joku Darwin kehitti kehitysoppi teoriansa. Tämä oli vielä pientä siihen verrattuna, mitä se on tänä päivänä kaikilla "rintamalohkoilla". Helppo on havaita (jos haluaa) jokaisen uskovaisenkin, millä arsenaalilla, lakeja säättämällä jne. se hyökkää kaikkea Jumalallista totuutta, kristillisiä arvoja ja Kristuksen seurakuntaa vastaan. Saatana on onnistunut peittämään liian monelta uskovaltakin todelliset aikeensa nostamalla uskovat toisiansa vastaan jne.
Todellinen eksytys ei tule jonkun yksittäisen ihmisen/julistajan kautta, eikä edes heidän lankeemuksensa kautta. Jos joku herranpalvelija lankeaa, ei se tee tyhjäksi hänen julistamaansa Sanaa, mikä on julistettu Hengessä ja totuudessa.
Todellinen eksytys on se valheenhenki yleensä meidän uskonnollisessa yhteiskunnassa, missä mikään ei ole enää pyhää, missä raha ratkaisee suurin piirtein kaiken. Missä valhe selitetään keksimällä uusi valhe jne. Tämä myös eksyttää ja on eksyttänyt monet valitutkin. Moni tunnustava kristittykin (eri kirkkokunnissa ja ulkopuolella) menee tässä karusellissä mukana itse sitä tajuamatta. Kansan kirkkomme on jo syvällä tässä pimeydessä. Perässä tulevat muutkin kirkkokunnat, ikävä kyllä. Meidän uskovina on aika vihdoinkin suunnata energia todellista vihollista vastaan, ei toisiamme vastaan. Ts. uskovaisten pitää herätä ja tehdä parannus! Mutta, mutta: estääkö ylppeyden syntimme sen?
