Matt. 6: 19-21
"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."
Hyvin usein keskusteluissa törmää väitteeseen, ettei Raamatulla ole mitään sanottavaa nykyihmiselle. Eikö tämä edellä mainittu Jeesuksen vuorisaarnassa esiin ottama asia ole erittäin ajankohtainen juuri tänään?
Ihmiset haalivat silmät kiiluen keinoja kaihtamatta rahaa, tavaraa, valtaa ja asemaa. Lapset ja avioliitot uhrataan mammona nimisen epäjumalan "molokin kitaan". Tästä kertovat omaa kieltään tuhoutuvat avioliitot, lasten ja nuorten rajusti lisääntyvät mielenterveysongelmat, perhetragediat, koulusurmat ja väkivallan lisääntyminen yleensä. Ihmisarvokin mitataan rahassa; jos et tuota tarpeeksi, olet luuseri, etkä tasa-arvoinen ihminen.
Nämä paineet sokaisevat ihan järkevät ihmisetkin mielettömyyksiin. Esimerkin voisi ottaa vaikka lasten kasvatuksesta. Monet vanhemmat koittavat "turvata" lapsilleen hyvän kasvatuksen, elämän ja aseman mammonaa palvovan yhteiskunnan rattaisiin.
Tapasin vuosia sitten parikymppisen narkomaanin, joka omien sanojensa mukaan oli elämänsä ehtoopuolella, kaikki hänen haaveensa ja tulevaisuuden unelmansa olivat romuttuneet. Hänen tarinansa oli raju ja koskettava. Varakkaan perheen lapsena hän omien sanojensa mukaan sai kaiken mahdollisen ja enemmänkin.
3-4-vuoden ikäisestä lähtien hänellä alkoivat harrastukset. Oli monenlaista kerhoa (pyhäkoulu ei kuulunut niihin, sillä se oli isin ja äidin mielestä sairasta ja tuhoisaa lapsen kehitykselle). Vanhemmat hankkivat uuden pianon ja pojan pianotunneille, joka tiesi pakkoharjoituksia kotona. Sitten myöhemmin isä sai päähänsä, että hänen poikansa soittaa eräänä päivänä huippubändissä ja hankittiin kitaraa, rumpua ja muitakin instrumentteja. Tämä tiesi lisää harjoittelua. Tosin nämä musiikkihommat eivät kiinnostaneet poikaa pätkääkään. Sitähän häneltä itseltään ei tietenkään kysytty koskaan.
Mukaan tulivat jääkiekkoharkat parina iltana viikossa ja siinä sivussa jonkin sortin judokerho. Talvella hiihdettiin, kesäisin ohjelmassa oli jalkapallo ja yleisurheilukisat harjoitteluineen ja suorituspaineineen. Salilla laskettiin rasvaprosentteja, kentän ja ladun reunalla isi mölysi sekuntikelloineen, eläen saavuttamattomia unelmiaan lapsensa kautta (eräänlaista lapsen hyväksikäyttöä tämäkin). Kaikenkukkuraksi odotettiin, että poika on kympin oppilas myös koulussa.
Tultuaan 14-vuoden ikään hän tunsi itsensä loppuunkuluneeksi, väsyneeksi, pettyneeksi, katkeraksi, objektiksi ja vanhempiensa hylkäämäksi, joiden "rakkaus" oli ehdollista. Hän koki, että vanhempien motiivit olivat itsekkäät. He vain halusivat päteä ja loistaa seurapiireissä lapsensa kautta.
Lopputulos oli se, että hän päätti antaa riittävän rajun vastaiskun vanhemmilleen ja repäistä itsensä kerralla irti kahleista. 14-vuoden iässä hän otti ensimmäisen känninsä ja huumeannoksensa, joka sitten johti riippuvuuteen ja elämän raunioitumiseen. Jeesuksen sanoja lainatakseni tämän vilpittömän lapsen elämä ja tulevaisuus sekä varastettiin että raiskattiin.
Paljon puhuva oli erään lehden otsikko. "Tulevaisuudessa köyhä tietää paikkansa." Tätä perusteltiin tuloerojen nopealla kasvulla, sosiaaliturvan rapautumisella ja terveyspalvelujen yksityistämisellä. Myös valtion maksamia koulutusmäärärahoja - mikä on taannut sen, että rahvaan lapsillakin on mahdollisuus opiskella - tulevaisuudessa leikkataan. Kaikki tämä on realismia ja
uskon, että tämä on tulevaisuutta Suomessakin.
Valtioiden taloudet ovat tiukoilla. Muun muassa EU-maiden velka on niin suuri, ettei sitä käytännössä pystytä takaisin maksamaan, sillä jo pelkästään velan korkojen maksaminen on työn takana. Monen EU-maan talous on käytännössä vararikon partaalla ja uusia uhkakuvia ilmaantuu jatkuvasti. Suomi jäsenvaltiona ei tule olemaan näiden ulkopuolella.
Rahaa vielä Suomessa on, mutta kuitenkaan ei pystytä pitämään terveys- ja sosiaalipalveluja edes ennallaan, saati kehittämään. Ikäihminen ei enää saa terveydenhoitoa samalla tavalla kuin "tuottava" ihminen. Hyvin ansaittujen eläkkeiden maksamisesta naristaan jatkuvasti. Yhteiskunnassamme trendinä näyttää olevan; eläkeikää nostetaan ylös ja elinikää lyhennetään.
Mihinkään - varsinkaan tavallista ihmistä koskeviin palveluihin - ei tunnu olevan varaa. Raha menettää arvoaan koko ajan. Oletko pannut merkille, että 20 euron ruokakassi on vuosi vuodelta pienempi. Kun maan talous tiukkenee, mistä luulette ensimmäiseksi karsittavan?
Kun maassamme ei ole enää Jumalan kunnioitus - joka on meille ollut siunaus - arvossaan, niin antikristillisyys (jumalakielteisyys) kasvaa hyvin voimakkaasti. Tällaisessa yhteiskunnassa ei kunnioiteta Jumalaa, ei Hänen sanaansa ja sieltä nousevia arvoja, eikä toista ihmistäkään. Itsekkyys kasvaa uskomattomiin mittoihin. Tätäkö tosiaan haluat? Siinäkö on todellakin kaikki, mitä tavoittelet?
Mitä tällä kaikella haluan sanoa? Jeesuksen maininta vuorisaarnassa koista ja ruosteesta raiskaamassa ja varkaista on erittäin ajankohtainen juuri tällä hetkellä. Jos nyt luotat mammonaan, hyvinvointiisi, terveyteesi, perusturvaasi, viisaisiin päättäjiin, asiantuntijoihin, ystäviisi, uskonnollisuuteesi, omaan voimaasi ja erinomaisuuteesi enemmän kuin elävään Jeesukseen, sinä seisot tyhjänpäällä. Raamatussa mainitut raiskaajat ja varkaat nakertavat parasta aikaa puujalkojasi sinun hereillä ollessasi ja nukkuessasi. Jos sinulla ei ole turvaa Jeesuksessa, sinulle käy huonosti.
Kun Jeesus kehoittaa Matt. 6:19-21 kokoamaan aarteita taivaaseen, missä ei raiskata ja varasteta, se tarkoittaa sitä, että nöyrryt tunnustamaan syntisi Jumalan edessä, otat vastaan armon ja anteeksiantamuksen ja pyydät voimaa elää uskossa. Sitten koet vapautuksen syyllisyydestäsi. Saat elämääsi perustuksen, joka kestää myös vaikeina koettelemuksen aikoina.
Eikä uskovan tarvitse pelätä edes kuoleman kohdatessa, koska sielua ei voi mikään tappaa. Niinpä vaikeuksien keskelläkin saat kiittaa Herraasi siitä, että Hän pitää huolen.
Nämä paineet sokaisevat ihan järkevät ihmisetkin mielettömyyksiin. Esimerkin voisi ottaa vaikka lasten kasvatuksesta. Monet vanhemmat koittavat "turvata" lapsilleen hyvän kasvatuksen, elämän ja aseman mammonaa palvovan yhteiskunnan rattaisiin.
Tapasin vuosia sitten parikymppisen narkomaanin, joka omien sanojensa mukaan oli elämänsä ehtoopuolella, kaikki hänen haaveensa ja tulevaisuuden unelmansa olivat romuttuneet. Hänen tarinansa oli raju ja koskettava. Varakkaan perheen lapsena hän omien sanojensa mukaan sai kaiken mahdollisen ja enemmänkin.
3-4-vuoden ikäisestä lähtien hänellä alkoivat harrastukset. Oli monenlaista kerhoa (pyhäkoulu ei kuulunut niihin, sillä se oli isin ja äidin mielestä sairasta ja tuhoisaa lapsen kehitykselle). Vanhemmat hankkivat uuden pianon ja pojan pianotunneille, joka tiesi pakkoharjoituksia kotona. Sitten myöhemmin isä sai päähänsä, että hänen poikansa soittaa eräänä päivänä huippubändissä ja hankittiin kitaraa, rumpua ja muitakin instrumentteja. Tämä tiesi lisää harjoittelua. Tosin nämä musiikkihommat eivät kiinnostaneet poikaa pätkääkään. Sitähän häneltä itseltään ei tietenkään kysytty koskaan.
Mukaan tulivat jääkiekkoharkat parina iltana viikossa ja siinä sivussa jonkin sortin judokerho. Talvella hiihdettiin, kesäisin ohjelmassa oli jalkapallo ja yleisurheilukisat harjoitteluineen ja suorituspaineineen. Salilla laskettiin rasvaprosentteja, kentän ja ladun reunalla isi mölysi sekuntikelloineen, eläen saavuttamattomia unelmiaan lapsensa kautta (eräänlaista lapsen hyväksikäyttöä tämäkin). Kaikenkukkuraksi odotettiin, että poika on kympin oppilas myös koulussa.
Tultuaan 14-vuoden ikään hän tunsi itsensä loppuunkuluneeksi, väsyneeksi, pettyneeksi, katkeraksi, objektiksi ja vanhempiensa hylkäämäksi, joiden "rakkaus" oli ehdollista. Hän koki, että vanhempien motiivit olivat itsekkäät. He vain halusivat päteä ja loistaa seurapiireissä lapsensa kautta.
Lopputulos oli se, että hän päätti antaa riittävän rajun vastaiskun vanhemmilleen ja repäistä itsensä kerralla irti kahleista. 14-vuoden iässä hän otti ensimmäisen känninsä ja huumeannoksensa, joka sitten johti riippuvuuteen ja elämän raunioitumiseen. Jeesuksen sanoja lainatakseni tämän vilpittömän lapsen elämä ja tulevaisuus sekä varastettiin että raiskattiin.
Paljon puhuva oli erään lehden otsikko. "Tulevaisuudessa köyhä tietää paikkansa." Tätä perusteltiin tuloerojen nopealla kasvulla, sosiaaliturvan rapautumisella ja terveyspalvelujen yksityistämisellä. Myös valtion maksamia koulutusmäärärahoja - mikä on taannut sen, että rahvaan lapsillakin on mahdollisuus opiskella - tulevaisuudessa leikkataan. Kaikki tämä on realismia ja
uskon, että tämä on tulevaisuutta Suomessakin.
Valtioiden taloudet ovat tiukoilla. Muun muassa EU-maiden velka on niin suuri, ettei sitä käytännössä pystytä takaisin maksamaan, sillä jo pelkästään velan korkojen maksaminen on työn takana. Monen EU-maan talous on käytännössä vararikon partaalla ja uusia uhkakuvia ilmaantuu jatkuvasti. Suomi jäsenvaltiona ei tule olemaan näiden ulkopuolella.
Rahaa vielä Suomessa on, mutta kuitenkaan ei pystytä pitämään terveys- ja sosiaalipalveluja edes ennallaan, saati kehittämään. Ikäihminen ei enää saa terveydenhoitoa samalla tavalla kuin "tuottava" ihminen. Hyvin ansaittujen eläkkeiden maksamisesta naristaan jatkuvasti. Yhteiskunnassamme trendinä näyttää olevan; eläkeikää nostetaan ylös ja elinikää lyhennetään.
Mihinkään - varsinkaan tavallista ihmistä koskeviin palveluihin - ei tunnu olevan varaa. Raha menettää arvoaan koko ajan. Oletko pannut merkille, että 20 euron ruokakassi on vuosi vuodelta pienempi. Kun maan talous tiukkenee, mistä luulette ensimmäiseksi karsittavan?
Kun maassamme ei ole enää Jumalan kunnioitus - joka on meille ollut siunaus - arvossaan, niin antikristillisyys (jumalakielteisyys) kasvaa hyvin voimakkaasti. Tällaisessa yhteiskunnassa ei kunnioiteta Jumalaa, ei Hänen sanaansa ja sieltä nousevia arvoja, eikä toista ihmistäkään. Itsekkyys kasvaa uskomattomiin mittoihin. Tätäkö tosiaan haluat? Siinäkö on todellakin kaikki, mitä tavoittelet?
Mitä tällä kaikella haluan sanoa? Jeesuksen maininta vuorisaarnassa koista ja ruosteesta raiskaamassa ja varkaista on erittäin ajankohtainen juuri tällä hetkellä. Jos nyt luotat mammonaan, hyvinvointiisi, terveyteesi, perusturvaasi, viisaisiin päättäjiin, asiantuntijoihin, ystäviisi, uskonnollisuuteesi, omaan voimaasi ja erinomaisuuteesi enemmän kuin elävään Jeesukseen, sinä seisot tyhjänpäällä. Raamatussa mainitut raiskaajat ja varkaat nakertavat parasta aikaa puujalkojasi sinun hereillä ollessasi ja nukkuessasi. Jos sinulla ei ole turvaa Jeesuksessa, sinulle käy huonosti.
Kun Jeesus kehoittaa Matt. 6:19-21 kokoamaan aarteita taivaaseen, missä ei raiskata ja varasteta, se tarkoittaa sitä, että nöyrryt tunnustamaan syntisi Jumalan edessä, otat vastaan armon ja anteeksiantamuksen ja pyydät voimaa elää uskossa. Sitten koet vapautuksen syyllisyydestäsi. Saat elämääsi perustuksen, joka kestää myös vaikeina koettelemuksen aikoina.
Eikä uskovan tarvitse pelätä edes kuoleman kohdatessa, koska sielua ei voi mikään tappaa. Niinpä vaikeuksien keskelläkin saat kiittaa Herraasi siitä, että Hän pitää huolen.
