(Ps. 113:7-9) Hän, joka tomusta nostaa alhaisen (kerjäläisen), korottaa loasta (lantakasasta) köyhän. Asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle, joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!
Suomalaisessa Raamatun käännöksessä oleva alhainen sana alkukielessä tarkoittaa kerjäläistä ja loka taas lantakasaa, tai jätekasaa. Raamatussa siis kuvataan varsin voimakkaasti meidän ihmisten asemaa maan päällä. Siihen aikaan kerjäläiset etsivät kylminä öinä ihan fyysistä lämpöä hakeutumalla jätekasan viereen tai päälle. Jätekasa käydessään näet muodosti lämpöä, joka sitten lämmitti kehoa. Miten tämä muka minua koskettaa, voimme helposti kysyä, koska meillä yleensä ei asiat ole näin huonosti. Olemme kuitenkin jokainen Raamatun mukaan kerjäläisiä ilman Kristusta.
Mitä me sitten kerjäämme? Jokainen meistä kaipaa, moni suorastaan kerjää rakkautta ja hyväksyntää ylipäänsä. Kannamme syyllisyyttä, johon janoamme armoa, anteeksiantamusta ja vapautumista syyllisyydestä. Kerjäämme sääliä, huomiota, ihmisarvoa ilman omaisuutta ja asemaa. Etsimme ja haemme näitä ihmisten maailmasta, mistä niitä ei välttämättä löydy. Petymme joskus hyvinkin raskaasti. Raamattu kertoo koruttomasti todellisuuden ajastamme.
(2 Tim. 3: 1-) ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta".
Jumala kuitenkin rakkaudessaan ilmoittaa meille itsensä.
(1 Piet. 2:6-10) Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva." Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
Tämän Herra puhuu omistaan. Jumala ei ole kova, ihmistä kiduttava ja vihaava sadomasokisti. Hän on armollinen ja rakastava Isä häntä etsiville. Raamatun Evankeliumi itseasiassa on rakkauskirje syntiselle ihmiselle. Tämä vie kyllä nöyrälle paikalle meistä jokaisen.
