HERÄTYKSEN ODOTUKSESSA!

Nyt Suomen seurakunnissa, kirkoista ja uskonsuunnista riippumatta  uskotaan ja puhutaan tulevasta herätyksestä. Mikäpä siinä, sehän on ihan raamatullista ja varmasti Jumalan tahtokin.
Vaikka Raamattu ei varsinaisesti puhu herätyksenajoista, niin Vanhassa - ja UudessaTestamentissa puhutaan kyllä heräämisestä ja valvomisesta.

Toki toisenlaistakin näkemystä löytyy. Olen ollut kuuntelemassa raamattutuntia, jossa puhuja perusteli raamatunpaikoilla sitä, että herätystä ei Suomeen tule. Leimasi jopa herätyksen odottajat ja varsinkin herätyksestä puhuvat harhaoppisiksi vääriksi profeetoiksi. En kyllä ymmärtänyt tuosta puheesta paljonkaan, eikä luetut raamatunpaikat mielestäni tukeneet tuota näkemystä.

Tuo puhe kuitenkin herätti varsin monia kysymyksiä. Miten muka herätys ja sen odotus voi olla perkeleestä lähtöisin olevaa harhaoppia? Eikö Jumalakin halua herätystä? Eikö uskovien pitäisi kaikin tavoin toimia herätyksen syntymiseksi? Eikö mieluummin pappien pitäisi  kannustaa herätykseen kuin sammuttaa sen odotusta? 
Mietin muuten, että miksihän tuo seurakunta maksoi tuolle papille kokouspalkkion ja kilometrirahat päälle?

Eikö herätystä lupaavien profetioiden pitäisi haastaa uskovia työskentelemään innokkaasti herätyksen syntymiseksi? Minä uskon, että jos herätystä Suomeen ei tule, niin se ei ole ainakaan "väärienprofeettojen" syytä, vaan uskovaiset ovat hukanneet Jumalan antaman näyn ja Sanan.  
 
Mitä herätys on? Uskonpuhdistaja Martti Luther Katekismuksessaan sanoo näin; "Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa. Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt. Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä, vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä. Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää. Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi."

Raamattu taas sanoo muun muassa (kirjeessä efesolaisille 5:14) näin; "heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee."

Valitettavasti niistäkin - jotka herätystä odottavat ja siitä paljon puhuvat - vain harvat  käytännössä tekevät asian hyväksi juuri mitään?
Mietitään, spekuloidaan ja jopa riidellään siitä, mistä herätys alkaa? Miltä paikkakunnalta sen pitäisi alkaa? Kuka on herätyksen keulahahmo? Kenet Herra on kutsunut herätyksen välikappaleeksi?  Mikä kirkkokunta tai herätysliike saa kunnian hoitaa uskoontulleet?

Kysymykseni kuuluukin; eikö Jeesus Kristus enää kelpaa keulakuvaksi ja pelastajaksi? Eikö Kristus saakkaan enää kunniaa? Eikö ihmisen herääminen ja uudestisyntyminen ole kokonaan Jumalan Pyhän Hengen työ ja ihmisen osuus on olla Hänen työrukkasensa?

Viimeisin kuulemani keskustelu koski sitä, että onko herätyksenairut nuori, vanhempi tai jopa vanhus? En uskaltanut ilmoittautua kilpaan, sillä olenhan jo 56-vuotias ukko. Tyydyin vain tarkkailijan rooliin sivustakuuntelijaksi, mikä osoittautuikin varsin viisaaksi valinnaksi, säästyinpähän itseni nolaamiselta. Sillä pitkän keskustelun jälkeen tämän "arvovaltaisen" raadin tuomio oli tyrmäävä;  Jumala ei vanhoja (keski-iän ylittäneitä) enää käytä herätyksessä, vaan kenttä on nuorten. 
Mainittakoon sen verran, että toki minäkin olin hieman itsekäs, sillä ajattelinhan, että saattaisi jopa minullakin olla pieni osuuteni tuossa herätyksessä. Vaikka opastamassa, kannustamassa ja tukemassa  muutamaa ihmistä Jeesuksen yhteyteen.

Sisimpäni huutaa. Mistä te sen tiedätte, ketä Herra käyttää? Eikö Herra tarvitse kaiken ikäisiä? Testamenttaako muka Jumala ihmisen sielut jonkin palvelijansa tai kirkkokunnan nimiin? Tai tarvitseeko Jumala teidän/meidän konsulttiapua? Uskonpa, että herätyksen aikoina ihmisiä tulee kaikkiin niihin seurakuntiin, mitkä pystyvät näitä uudestisyntyneitä, herkkiä ihmisiä hoitamaan Jeesuksen yhteyteen.


Täytyy tähän lainata Saarnaajan (löytyy Raamatusta) sanoja; "ei ole mitään uutta auringon alla". Evankeliumihan kertoo, miten opetuslapset keskustelivat siitä, kuka heistä on suurin, vaikka Jeesus puhui heille tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan.

Tähän loppuun lainaan vanhan kansan sananlaskua; "kyllä on oksan ottajia, kun vaan olisi kuusen kaatajia." Siis ennakkoperintöä jaetaan jo!
Herra armahda, armahda meitä!