Terve kutsumus

Sattumalta tänä aamuna kahvipöydässä käteeni osui RV lehti (1. kesäkuuta 2017). Siinä oli pieni kirjoitus kahden Pohjois-Korealaisen uskovan sisaren vierailusta Suomessa. Nummelan helluntaiseurakunnassa puhuneet sisaremme kehoittivat meitä suomalaisia "elämään uskoamme todeksi." Vielä sanoivat, että pohjois-Koreassa he rukoilevat suomalaisten puolesta. Vielä he haastoivat meitä kehoitaen pitämään "Jumala pääasiana myös hyvinvoinnin keskellä".

Kun ajattelee, että Pohjois-Koreassa kristinuskon harjoittaminen on ankarasti kiellettyä. Siitä voi seurata vangitseminen, kidutus tai teloittaminen. Uskovaiset toimivat maan alla. On selvää, että siinä kutsukin joutuu puntariin ja tulee koetelluksi.

Minua kosketti syvästi ja koin, että tämä pitää jakaa tänne someenkin. Mieleeni nousi voimakkaasti myös seuraava raamatunpaikka.

(Hebr. 11:32-39) Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,

33. jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,

34. sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.

35. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;

36. toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;

37. heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -

38. he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.

39. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;

Kun me täällä Suomessa kerskaamme omasta kutsumuksestamme, vertailemme ja arvioimme toistemme kutsumuksia, niin on pakko esittää muutama vakava kysymys meille uskovaisille pohdittavaksi.

Miksi sitten meidän kristillisessä kentässä (seurakunnissa ja seurakuntien ulkopuolella) on niin paljon kutsumuksensa jättäneitä, loppuun palaneita, loukkaantuneita ja katkeroituneita jumalanpalvelijoita, jotka ovat jättäneet paikkansa liittyen maailman "laulukuoroon"?

Onko tuo kutsu ollut Jumalan kutsu vai oman lihan tuote?

Oletko lähtenyt saamaan mainetta, arvostusta tai jotain hengellistä glamooria?

Tai onko kutsusi ollutkin aito, mutta olet unohtanut kutsujasi ja päätynyt puskemaan omalla voimallasi, ja näin tullut ihmisistä, heidän suosiostaan tai epäsuosiostaan riippuvaiseksi?

Raamattu kertoo selkeästi, että terve ja aito kutsumus/usko (hetkittäisistä epäilyksistä huolimatta) kestää paineet, eikä häviä mihinkään?

Jumalan ihminen ei katkeroidu. Koettelemuksia on, mutta lopputulos ei ole katkeruus. Ei ole olemassa oikeutettua vihaa!

Siunausta kaikille kanssamatkaajille!

Edessä loistava tulevaisuus

Eilinen ei koskaan palaa, se on jäänyt ikuisesti taakse. Löytyykö mitään lääkettä tuskaani, joka kalvaa sieluani? Voiko mikään peittää menneisyyteni virheet ja synnit? Onko mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä?

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä iskeytyi mieleeni eräänä päivänä joskus kauan sitten.

Nämä ajatukset ja kysymykset lienee todellisuutta meille useimmille. Menneisyys, tehdyt synnit ja virheet syyttävät.

Selittääkö syyllisyydentunne ne lukuisat uudenvuoden lupaukset, joita vuoden vaihtuessa tehdään, jotka eivät sitten pidäkkään?

Yritämmekö erilaisten päihteiden ja huumaavien aineiden käytöllä tukahduttaa syyllisyyden aiheuttamaa tuskaa ja ahdistusta?

Jumalan tahto ei kuitenkaan ole, että me raahaamme syyllisyyttä läpi elämämme, kuollaksemme sitten katkerana ja elämästä kyllänsä saaneena.

Jumalalla on ratkaisu tähän ongelmaan. Annammeko mahdollisuuden Jumalalle elämässämme, se on jokaisen henkilökohtainen valinta.

Jumala kertoo ratkaisunsa Raamatussa, (Jesaja 55:7): ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luokse, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme luokse. Sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.”
 
(1 Joh. 1:9) taas sanotaan: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Jeesus uskollinen, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
 
(Joh. 14:27) kerrotaan: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

Itse koin tämän Raamatun sanan omakohtaisesti todeksi vuonna 1976, kun itsemurhan partaalle ajautuneena, syyllisyyttä kantavana ja pelkojen ahdistamana nuorukaisena ajauduin hengelliseen tilaisuuteen. Halusin tietää, onko näissä asioissa mitään järkeä?

Tuossa tilaisuudessa julistettu evankeliumi Jeesuksen rakkaudesta antoi vastauksia kysymyksiini. Sain kuulla: kuka Jeesus on? Mitä on sovitus ja mitä se merkitsee? Jeesus kantoi sinun syntiesi rangaistuksen, vain Hän voi ja tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi ja unohtaa, Hän antaa sinulle ihmisarvon, Hän rakastaa sinua, sinun ei tarvitse pelätä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin näin vapauttavaa sanomaa Jumalasta. Niinpä menin sielunhoitajan luokse purkamaan taakkojani. Lopuksi rukoilin niin sanotun syntisen rukouksen, jossa pyysin armoa ja vapautumista syyllisyydestä.

Muistan ikäni sen hetken, kun sielunhoitajani sanoi minulle sanat: Jeesuksen Kristuksen nimessä sinun syntisi ovat anteeksi annetut iloon, rauhaan ja vapauteen asti; uskotko sen? Minä sanoin, uskon? Silloin tajusin, että minun ei tarvitse tuhota elämääni.

Koko jumalakuvani muuttui. Siihen asti Jumala oli minulle joku sadomasokisti, joka nauttii ihmisten kiduttamisesta.

Ajattele, millainen mahdollisuus sinulla on? Saat yli ymmärryksen käyvän rauhan, tätähän me kaikki itseasiassa haluamme ja tavoittelemme.

Mutta miksi vain harvat sen löytävät?

Meidän ylpeytemme – jolla ei ole mitään tekemistä vahvan itsetunnon kanssa - on esteenä. Se Raamatun käyttämä kielikuva – ahdasportti - on ahdas vain ylpeille, Jumalan pelastussuunnitelman hylkääjille. Jumalan rauha avautuu vain nöyrille.

Kautta aikojen meitä ihmisiä on kiehtonut tulevaisuus, joka monelle aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, varsinkin, kun tiedotusvälineet välittää meille reaaliajassa kaikki maailman ongelmat, epäoikeudenmukaisuudet, julmuudet ja sodat. Monessa perheessä taas työttömyys, sairaudet ja niiden tuomat ongelmat luovat epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta.

Kannustan kuitenkin lukemaan maailman luetuinta kirjaa, Raamattua. Aloita vaikkapa Jeesuksen vuorisaarnasta: 

(Matt. 5-7 luvut). Siellä Jeesus sanoo näin: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään, riittää kullekin päivälle oma vaivansa: 
 

”Rakkauden Jumala tahtoo vapauttaa meidät pelosta ja syyllisyydestä.

Raamatussa Jumala sanoo: ”pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta.”
 
Maailman pahuutta, ahneutta, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta ei siis voi laittaa Jumalan piikkiin.

Lue vielä Jeremian kirjasta 29:11. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset, minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Ajattele: Jeesuksen omana sinulla on tulevaisuus ja toivo. Sinulla on siis edessäsi loistava tulevaisuus tämän kaiken hullunmyllyn, pahuuden ja sekasorron keskellä.

Missä kristityn vapaus tänään?

Pakko esittää tämä kysymys, tekisi mieleni oikein huutaa.

Tämän ajan yksi motto tai sitkeä päähän pinttymä (ihan miten vain) sielunhoidossa näyttää olevan: "prosessoi, prosessoi ja vielä kerran prosessoi, käsittele sielusi syvimmät asiasi kivun kautta ja taas kivun kautta. Toinen tällainen sitkeä käsitys näyttää olevan: "ongelmiisi (jotkut sanoo jopa) kaikkiin ongelmiisi löytyy vastaukset/syyt lapsuudestasi". Yksi sitkeä käsitys vielä: "ei normaali seurakunnassa käytettävä rippi vielä riitä, täytyy prosessoida ja etsiä juuret". Vapaasti ilmaistuna: kaivaa tunkiota.

Pakko purkaa minunkin sydäntäni, koska olen joskus itse väsyksiin asti prosessoinut ilman mainittavaa tulosta. Sitten nykyään tulee entistä enemmän sielunhoidossa vastaan epätoivoisia ihmisiä (eikä ole pelkästään minun kokemus), jotka prosessoi toista, kolmatta, jopa neljättä kertaa samaa, jo aikaisemmin prosessoitua asiaa/ongelmaa. Toki siinä välillä ovat todistaneet vapautuneensa, mutta kuitenkin......

Raamatussa on muuten muuan hurskas mies, hänen nimensä on Job. Jotenkin tuntuu, kuin Job olisi ollut samanlaisessa tilanteessa, epätoivoinen ja ahdistunut, jopa itsetuho viettiin asti. Hän toivoi tosissaan kuolemaansa! Hän ei kuitenkaan toteuttanut sitä, koska Jumala oli sanonut saatanalle: "Jobin henkeen sinä et koske."

Olen miettinyt hänen "lohduttavia" ystäviään. Missä he tekivät väärin? Olihan heidän sanoissaan sinänsä oikeaa asiaakin. Löydän paljon yhtäläisyyttä näiden tässä esille ottamieni asioiden kanssa. Ystävät itsepintaisesti koettivat/väittivät kivenkovaan, että syyt tähän Jobin kurjaan tilanteeseen löytyvät menneisyydessä tehdyistä synneistä, joita hän ei ole huomannut. Job todella prosessoi. Niinpä Job parka huutaa tuskissaan entistä ahdistuneempana ja kuormitettuna: "kurjia lohduttajia olette kaikki."

Kysymys ei kuitenkaan ollut Jobin synneistä, eikä hänen vanhempiensa synneistä. Jumalan tekojen piti vaan tulla tavalla tahi toisella julki. Job nöyrtyi, parani ja eheytyi vasta sitten, kun Jumala otti hänet isälliseen, määrätietoiseen, mutta rakkaudelliseen puhutteluun. Sitten Jobia siunattiinkin (menestyi) oikein kunnolla. Lopputulema oli, että Job sai rukoilla ystäviensä puolesta. Isä ei hyljännyt heitäkään, vaan näki, armahti ja paransi myös heidän rikkonaisuutensa.

En vastusta terapioita, ne ovat oikein ja terveesti käytettynä hyviä työkaluja, mutta niissäkin voidaan ja on mentykin harhaan. Aivan kuin ihminen etsisi epätoivoisesta elämästään edes jonkinlaisia rippeitä , joiden varaan voisi sitten jotakin rakentaa?

Esimerkki yhden Raamatun keskeisen jumalanmiehen elämästä. Kun Daavid lankesi vakavaan syntiin (aviorikos, valheet ja murha). Profeetta Naatan ei tullut neuvomaan kuningasta, miten voisi työstää syyllisyydentunteitaan ja lakata tuomitsemasta itseään. Selkeä ilmoitus oli: "olet pitänyt halpana Herrasi käskyn. Olet tehnyt teon, mikä on Jumalan silmissä paha. Olet tehnyt syntiä!!

Daavid murtui, menetti rohkeutensa/voimansa ja katui. Daavid sai ARMON ja elpyi. Toki hänen elämäänsä tuli sen jälkeen monenlaista hämminkiä, selaista, jolta Jumala olisi palvelijansa halunut säästää. Kuningas kuitenkin oppi näiden asioiden kanssa elämään.

Siis ansioton armo ja vapautuminen syyllisyydestä pelasti Daavidin. Niinpä Jumalakin todistaa, että Daavid kuoli Jumalan mielenmukaisena miehenä.

Minä en usko, että kukaan näistä Raamatun henkilöistä on otettu sinne turhaan. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. Sillä ihmiset kautta aikain (myös tänään) ovat pohjimmiltaan, tunne-elämältään ja luonteeltaan samanlaisia. Mitenkäs jumalankuvat voisi muuten ollakaan?

Ystävät, Jeesus Kristus vapauttaa teidät vieläkin syyllisyydestä, tuomiosta ja Jumalan oikeutetulta vihalta pyhän sovintoverensä armon kautta jumalanlasten vapauteen.

Hän vapauttaa sinut lainalaisuudesta, mutta huom. myös laittomuudesta. Iloitkaa, ylistäkää ja karkeloikaa.

Parannuksen teko tuo terveyden

(Room. 10:9-11) "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

Yksinkertainen sanoman ydin: meille annetaan pelastus, kun tuomme avoimesti syyllisyytemme ja syntimme Jeesuksen nimessä katumusalttarille.

(Matt. 9: 13) "Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Nämä on Jeesuksen selkeät sanat. Tämän lisäksi Hän vielä "väittää", ts. sanoo meille:
(Luuk. 5:31-32) "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."

Tämähän tarkoittaa sitä, että parannus tuo meille myös terveyden ja eheyttääkin vielä. Tämä kyllä mielestäni koskee yhtälailla fyysisesti murtuneita/sairaita, mieleltään sairaita ja myös hengellisesti pahoin voivia ihmisiä.

On minulla tästä henkilökohtainen kokemuskin. Vuonna 1976 parikymppisenä nuorukaisena olin päätymässä itsemurhaan, koska valtava syyllisyys painoi ja vääränlainen kuva irvistelevästä ja ihmisiä kiduttavasta Jumalasta pelotti.

Tartuin oljenkorteen, menin hengelliseen kokoukseen ja sielunhoitoon saarnaajan kanssa. Sain purkaa taakkani kokonaan Jumalalle, sielunhoitajani vain kuunteli. Tuo Jumalan mies rukoili julistaen nuo mullistavat ja mieleenpainuvat sanat: "Pauli, Jeesuksen Kristuksen nimessä sinun syntisi ovat anteeksi annettu iloon, rauhaan ja vapauteen asti." Silloin tiesin, että en tarvitse tehdä itsemurhaa. Syylisyys oli poissa.

Voisin sanoa, että vapautumisen lisäksi myös mielenterveyteni parani. Siinä oli minun terapia istuntoni.

Näitä vastaavanlaisia terapioita Jeesuksen kanssa on ollut matkallani paljonkin. Aina kun olen yrittänyt muulla tavalla prosessoida, etsiä yhtymäkohtia menneisyyteen, olen väistämättä joutunut syvemmin "suohon" = epätoivoon ja riittämättömyyden tunteeseen.

Aina on kuitenkin ratkaisu ollut Jumalan Paavalille lausumat sanat; "minun armossani on sinulle kyllin." Tämä on kyllä riittänyt minulle.

Seurakunta pappina kysynkin (myös itseltäni); avaako tänäpäivänä kaikki seurakunnat alttarinsa, että särkyneet ja sairaat ihmiset voi tulla esille, tehdä parannusta, saada sielunhoitoa, parantua? Vai onko kokouksemme ns. pieniä, siistejä, max.1.5 tuntia kestäviä tehokkaita paketteja, joka kuittautuu turvallisen kotimatkan toivotukseen?

Vai onko muodikkaat, lukuisat terapiaryhmät (en vastusta enkä torju niitäkään) seurakunnissa korvanneet osittain tai enevässä määrin korvaamassa nämä siunatut alttari- ja esirukoushetket? Jos tähän ollaan menossa, niin seurakunnistamme saattaa tulla Betesdan lammikon kaltaisia lasaretteja, jossa "rammat" lähteen (evankeliumi) vieressä saavat kitua odottamassa "lähteen kosketusta" ilman, että kukaan vaivautuu auttamaan tai edes kysymään.

Lohdutus! On kuitenkin Jeesus, joka sanoo sinulle kärsivä lähimmäinen: "nouse, ota vuoteesi ja käy", oli sairautesi laatu mikä tahansa.

Siunausta jokaiselle!


Taidan palata alkuun (menneisyyteen) ja lähteä taas kalastamaan.

Pientä pohdiskelua

Pientä pohdiskelua. Olen matkani varrella havainnut, miten tarkalleen saman asian voi sanoa eri tavoin ja millainen vaikutus näillä sanoilla saattaakaan meihin olla. Kielellämme voimme saada aikaan joko hyvää tai pahaa, voimme siunata tai kirota. Raamattu puhuu paljonkin kielen vaikutuksesta.

Tässä yksi sellainen Raamatun paikka.
(Snl. 18:20-21) "Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
21. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää."

Tässä taannoin eräs jo vanhempi liikemies - joka oli tottunut käsittelemään isoja rahasummia - kertoi sanojen vaikutuksesta neuvottelu tilanteessa seuraavaa: "Kun neuvottelen vaikkapa 500 000 euron rahamäärästä, niin puhun mieluummin puolesta miljoonasta eurosta, koska sillä on ihan erilainen vaikutus vastapuoleen. Riippuen tietenkin kumppanin persoonasta, voin hallita ja johdatella häntä itselleni myönteiseen lopputulokseen jos haluan, useimpiin se kuitenkin tehoaa."

Miten paljon meitä loppujen lopuksi johdatellaan ja manipuloidaankaan? Sanomme ajattelevamme omilla aivoillamme, seisovamme totuuden puolella, mutta miten paljon siitä on ulkoapäin ohjailtua? Kuka meitä ohjailee? Onko se meillä uskovilla saatana, oma liha vai joku ihminen? Vai onko Jumala Pyhän Hengen kautta saanut hallintavaltaa meissä? Näitä sitä joutuu uskovaisena, pappina, seurakunnanjohtajana, sielunhoitajana jne. pohtimaan. Ainakin se pistää polvilleen huutamaan Herran puoleen; armoa, nöyryyttä, anteeksiantoa, viisautta, rakkautta, Pyhän Hengen jatkuvaa täyteyttä ja Hänen armolahjojaan (alkuk. karismaattisuutta), ei tässä muuten pärjää.

(Malakia 2: 7-9) "Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.
8. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot.
9. Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa."

Älköön kukaan edes väittäkö, että tämä sana ei kuuluisi myös meille uuden liiton papeille.

Jokaisella uskovalla (kristuksen kirje) on vastuu, millaisen kuvan hän Jumalasta lähimmäiselleen välittää.

Mutta ennen kaikkea sitä vastuuta Jumala edellyttää sananpalvelijoiltaan: papit, opettajat, paimenet (vanhimmisto), evankelistat jne.

"Saarnapönttö" ei enää ole ainoa julistuspaikka, enemmän tavoitamme ihmisiä sen ulkopuolella: arkielämässä monin tavoin ja varsinkin tämän somen kautta enemmän kuin suomalaisten seurakuntien "saarnapöntöistä." Niinpä someen kirjoitetut asiat (sanat) on hyvinkin rinnastettavissa suunkautta lausuttuun sanaan.

Olemme Jumalan edessä vastuussa jokaisesta turhasta sanasta.
Olen itsekin ollut (olen edelleen) somessa vuosikausia. On ollut hirvittävää se räävitön, sydämetön ja tuomitseva sanankäyttö monien herranpalvelijoiden taholta veljiä ja sisaria kohtaan. Millaisen kuvan olemme (viides evankeliumi) maailmalle anteneet? Sanooko Jumala kerran meille oikeaoppisille; "menkää pois edestäni te laittomuuden (vääryyden) tekijät? Itse olen myös joutunut tekemään parannusta Jumalan edessä, joten minulla ei ole "muskeleita" lyödä kanssapalvelijoita.

 Siunausta jokaiselle ja kestetään vielä hetki

Ulos vihollisen sortovallasta

Sitä kun joutuu uskovaisena tutkimaan välillä itseäänkin, ei voi välttyä kysymykseltä: tulevatko kaikki kohtaamani onnettomuudet, koettelemukset viholliselta?

Tuon tutkimuksen perusteella olen päätynyt seuraavaan toteamukseen omalla kohdallani: kaikesta ei voi syyttää vihollistakaan, vaan on pakko myöntää itselleen, että olen ollut liian usein varomaton,
tottelematon tai laiska.

Totta on, että kun saatana ei pysty suistamaan kaikkivaltiasta Jumalaa valtaistuimeltaan, se yrittää sitten tuhota Jumalan kuvan meissä. On kuitenkin turvallista tietää, että Kaikkivaltias Jumala itse on laittanut saatanellekin rajat, mitä se ei voi ylittää. Eikä Jumala kutsumustaan ja armolahjojaan kadu.

Niinpä uskovaisen ei tarvitse elää ainaisessa pelossa ja paniikissa. Jumala Sanassaan käskee pelkäämään vain Jumalaa, mikä on Jumalan kunnioittamista ja pahan vihaamista (Raamattu).
Päin vastoin: Raamattu käskee meitä nousemaan taisteluun; olemaan vahvoja ja vastustamaan lihaamme ja sielunvihollista.

(1 Kor. 16:13 -14) "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa".

(Ef.6:10 - 18) "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa"

Lyhyesti: meidän pitää saada tarpeeksemme vihollisen sorrosta. Meidän täytyy kyllästyä olemaan masentuneita, ilottomia, tyhjiä ja ahdistuneita. Näihin Herra ei ole meitä kutsunut. Raamatusta löytyy tähän paljon käytännön esimerkkejä.

Viittaan vain Gideoniin. (Tuom. 6 luku) kerrotaan, kun Israel oli heikoimmillaan. He näkivät nälkää ja elivät pimeissä luolissa peläten ja avuttomina. Jumala puuttui asioihin, nosti pelokkaan Gideonin ja täytti voimallaan. Gideonin kautta tuo rohkeus levisi koko jumalankansaan. ISRAEL KYLLÄSTYI PERINPOHJIN PIILESKELEMÄÄN PIMEISSÄ LUOLISSA!

Sanon sinulle kiusattu, pelokas ja arka veli/sisar, nouse sinäkin siitä "luolastasi" päivänvaloon Jeesuksen nimessä ja sano vaikka: minä palvelen väkevää ja voittoisaa Jumalaa, miksi sietäisin päivästä toiseen tätä pilkantekoa elävää Jumalaa vastaan?

Onkohan niin, että Jumala ei tee mitään, ennenkuin kyllästyt perusteellisesti olemaan vihollisen poljettavana. Huuda avuksi Herraa. Muualta sinulle ei tule todellista apua.

Lopuksi julistan julkisesti: voimme edelleenkin vapautua synnin kahleista, kaikenlaisista riippuvuuksista, tottumuksista, sairauksista ja pahoista hengistä (näitäkin vielä on).

Siunausta päivään ja seuraavaankin!

ARMO KASVATTAA!!

(Tiitus 2:11-15) "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,
12. ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13. kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
14. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja.
15. Puhu tätä, kehota ja nuhtele kaikella arvovallalla. Älköön kukaan halveksiko sinua".

Melkein arvaan, että jollakin uskovalla tulee heti vastaväite kysymysten muodossa. minnekäs se laki sitten jää? Lakihan on kasvattaja Kristukseen! Tämäkin on toden totta Jumalan sanaa, emmekä voi sitä kyseenalaistaa. Tämä löytyy Raamatusta.

(Gal. 3: 23-25) "Ennen uskon tuloa meitä vartioitiin lain alaisuuteen suljettuina, kunnes usko ilmestyisi.
24. Näin laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
25. Mutta uskon tultua emme enää ole kasvattajan alaisia".

Me voimme tämänkin kohdan ymmärtää väärin, kun otamme yhden lauseen irti asia yhteydestään ja Raamatun kokonaisilmoituksesta. Tätäkin Sanan kohtaa vääristelemällä saatana on tuhonnut uskovien välisiä ihmissuhteita ja nyt nauraa hykerrelleen "karvaisia kämmeniään". Näin tapahtuu, kun uskova ei tutki Raamattua ja rukoile. Kuuntelee mieluummin ihmisten mielipiteitä ja on puoluehenkeen taipuvainen. Jeesus torjui kiusaajan aina Sanalla, vetoamalla kirjoituksiin.

Tuo Galatalaiskirjeen paikkahan sanoo selvästi, mikä on lain rooli.
Lain tehtävä on paljastaa meidän syntimme (syntisyytemme) kaikkivaltiaan Jumalan edessä, näyttää synnin kauhistuttavuus elämässämme ja sen tuoma rangaistus (tuomio). Tämä taas Pyhän Hengen kautta vetää (ajaa) meitä Jeesuksen Kristuksen luokse etsimään armoa, anteeksiantamusta ja Jumalan rakkautta.

Jos ja kun syntinen nöyrtyy tunnustamaan syntinsä Jumalalle ja vastaan ottaa armon: hän tulee sisälle Jumalan armon/Pyhän Hengen valtakuntaan ja Pyhä Henki todistaa meidät armahdetuiksi. Antaa myös voiman ja oikeuden tulla jumalanlapseksi. Nyt Pyhästä Hengestä (armon henki) tulee uskovaisen "kasvattaja" Kristuksen tuntemiseen. Laki ei enää vartioi meitä. Tämänkin todistaa mm. seuraava jumalansana.

(Room. 10:1-4) "Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän puolestaan, että he pelastuisivat.
2. Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta mutta ei ymmärrystä.
3. Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauteen.
4. Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo".

Armo siis kasvattaa ja varjelee. Ihminen, joka kokee syvästi armon ja Pyhän Hengen kasteen/täyteyden, ei edes enää halua elää tietoisesti synnissä. Pyhä Henki/armo vapauttaa meidät lakihenkisyydestä ja myös laittomuudesta.

Siunausta kaikille päivään.