Tuon tutkimuksen perusteella olen päätynyt seuraavaan toteamukseen omalla kohdallani: kaikesta ei voi syyttää vihollistakaan, vaan on pakko myöntää itselleen, että olen ollut liian usein varomaton,
tottelematon tai laiska.
Totta on, että kun saatana ei pysty suistamaan kaikkivaltiasta Jumalaa valtaistuimeltaan, se yrittää sitten tuhota Jumalan kuvan meissä. On kuitenkin turvallista tietää, että Kaikkivaltias Jumala itse on laittanut saatanellekin rajat, mitä se ei voi ylittää. Eikä Jumala kutsumustaan ja armolahjojaan kadu.
Niinpä uskovaisen ei tarvitse elää ainaisessa pelossa ja paniikissa. Jumala Sanassaan käskee pelkäämään vain Jumalaa, mikä on Jumalan kunnioittamista ja pahan vihaamista (Raamattu).
Päin vastoin: Raamattu käskee meitä nousemaan taisteluun; olemaan vahvoja ja vastustamaan lihaamme ja sielunvihollista.
(1 Kor. 16:13 -14) "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa".
(Ef.6:10 - 18) "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa"
Lyhyesti: meidän pitää saada tarpeeksemme vihollisen sorrosta. Meidän täytyy kyllästyä olemaan masentuneita, ilottomia, tyhjiä ja ahdistuneita. Näihin Herra ei ole meitä kutsunut. Raamatusta löytyy tähän paljon käytännön esimerkkejä.
Viittaan vain Gideoniin. (Tuom. 6 luku) kerrotaan, kun Israel oli heikoimmillaan. He näkivät nälkää ja elivät pimeissä luolissa peläten ja avuttomina. Jumala puuttui asioihin, nosti pelokkaan Gideonin ja täytti voimallaan. Gideonin kautta tuo rohkeus levisi koko jumalankansaan. ISRAEL KYLLÄSTYI PERINPOHJIN PIILESKELEMÄÄN PIMEISSÄ LUOLISSA!
Sanon sinulle kiusattu, pelokas ja arka veli/sisar, nouse sinäkin siitä "luolastasi" päivänvaloon Jeesuksen nimessä ja sano vaikka: minä palvelen väkevää ja voittoisaa Jumalaa, miksi sietäisin päivästä toiseen tätä pilkantekoa elävää Jumalaa vastaan?
Onkohan niin, että Jumala ei tee mitään, ennenkuin kyllästyt perusteellisesti olemaan vihollisen poljettavana. Huuda avuksi Herraa. Muualta sinulle ei tule todellista apua.
Lopuksi julistan julkisesti: voimme edelleenkin vapautua synnin kahleista, kaikenlaisista riippuvuuksista, tottumuksista, sairauksista ja pahoista hengistä (näitäkin vielä on).
Siunausta päivään ja seuraavaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti