Pakko esittää tämä kysymys, tekisi mieleni oikein huutaa.
Tämän ajan yksi motto tai sitkeä päähän pinttymä (ihan miten vain) sielunhoidossa näyttää olevan: "prosessoi, prosessoi ja vielä kerran prosessoi, käsittele sielusi syvimmät asiasi kivun kautta ja taas kivun kautta. Toinen tällainen sitkeä käsitys näyttää olevan: "ongelmiisi (jotkut sanoo jopa) kaikkiin ongelmiisi löytyy vastaukset/syyt lapsuudestasi". Yksi sitkeä käsitys vielä: "ei normaali seurakunnassa käytettävä rippi vielä riitä, täytyy prosessoida ja etsiä juuret". Vapaasti ilmaistuna: kaivaa tunkiota.
Pakko purkaa minunkin sydäntäni, koska olen joskus itse väsyksiin asti prosessoinut ilman mainittavaa tulosta. Sitten nykyään tulee entistä enemmän sielunhoidossa vastaan epätoivoisia ihmisiä (eikä ole pelkästään minun kokemus), jotka prosessoi toista, kolmatta, jopa neljättä kertaa samaa, jo aikaisemmin prosessoitua asiaa/ongelmaa. Toki siinä välillä ovat todistaneet vapautuneensa, mutta kuitenkin......
Raamatussa on muuten muuan hurskas mies, hänen nimensä on Job. Jotenkin tuntuu, kuin Job olisi ollut samanlaisessa tilanteessa, epätoivoinen ja ahdistunut, jopa itsetuho viettiin asti. Hän toivoi tosissaan kuolemaansa! Hän ei kuitenkaan toteuttanut sitä, koska Jumala oli sanonut saatanalle: "Jobin henkeen sinä et koske."
Olen miettinyt hänen "lohduttavia" ystäviään. Missä he tekivät väärin? Olihan heidän sanoissaan sinänsä oikeaa asiaakin. Löydän paljon yhtäläisyyttä näiden tässä esille ottamieni asioiden kanssa. Ystävät itsepintaisesti koettivat/väittivät kivenkovaan, että syyt tähän Jobin kurjaan tilanteeseen löytyvät menneisyydessä tehdyistä synneistä, joita hän ei ole huomannut. Job todella prosessoi. Niinpä Job parka huutaa tuskissaan entistä ahdistuneempana ja kuormitettuna: "kurjia lohduttajia olette kaikki."
Kysymys ei kuitenkaan ollut Jobin synneistä, eikä hänen vanhempiensa synneistä. Jumalan tekojen piti vaan tulla tavalla tahi toisella julki. Job nöyrtyi, parani ja eheytyi vasta sitten, kun Jumala otti hänet isälliseen, määrätietoiseen, mutta rakkaudelliseen puhutteluun. Sitten Jobia siunattiinkin (menestyi) oikein kunnolla. Lopputulema oli, että Job sai rukoilla ystäviensä puolesta. Isä ei hyljännyt heitäkään, vaan näki, armahti ja paransi myös heidän rikkonaisuutensa.
En vastusta terapioita, ne ovat oikein ja terveesti käytettynä hyviä työkaluja, mutta niissäkin voidaan ja on mentykin harhaan. Aivan kuin ihminen etsisi epätoivoisesta elämästään edes jonkinlaisia rippeitä , joiden varaan voisi sitten jotakin rakentaa?
Esimerkki yhden Raamatun keskeisen jumalanmiehen elämästä. Kun Daavid lankesi vakavaan syntiin (aviorikos, valheet ja murha). Profeetta Naatan ei tullut neuvomaan kuningasta, miten voisi työstää syyllisyydentunteitaan ja lakata tuomitsemasta itseään. Selkeä ilmoitus oli: "olet pitänyt halpana Herrasi käskyn. Olet tehnyt teon, mikä on Jumalan silmissä paha. Olet tehnyt syntiä!!
Daavid murtui, menetti rohkeutensa/voimansa ja katui. Daavid sai ARMON ja elpyi. Toki hänen elämäänsä tuli sen jälkeen monenlaista hämminkiä, selaista, jolta Jumala olisi palvelijansa halunut säästää. Kuningas kuitenkin oppi näiden asioiden kanssa elämään.
Siis ansioton armo ja vapautuminen syyllisyydestä pelasti Daavidin. Niinpä Jumalakin todistaa, että Daavid kuoli Jumalan mielenmukaisena miehenä.
Minä en usko, että kukaan näistä Raamatun henkilöistä on otettu sinne turhaan. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. Sillä ihmiset kautta aikain (myös tänään) ovat pohjimmiltaan, tunne-elämältään ja luonteeltaan samanlaisia. Mitenkäs jumalankuvat voisi muuten ollakaan?
Ystävät, Jeesus Kristus vapauttaa teidät vieläkin syyllisyydestä, tuomiosta ja Jumalan oikeutetulta vihalta pyhän sovintoverensä armon kautta jumalanlasten vapauteen.
Hän vapauttaa sinut lainalaisuudesta, mutta huom. myös laittomuudesta. Iloitkaa, ylistäkää ja karkeloikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti